Jurassic Park -tuotteet
Tohtori Grant ja rakas tohtori Sattler, tervetuloa Jurassic Parkiin!
Isla Nublar (Pilvinen saari) on aina matkan arvoinen kohde. Ainakin silloin jos Dennis Nedry ei ole mennyt myyntiautomaatille, kun hänen on tehnyt mieli jotain suolaista, ja hänellä on ollut vain suklaata. Koska silloin Rexy ja kumppanit lähtevät metsästämään. Tai vaihtoehtoinen skenaario: Doctor Wu (älä sekoita Doctor Who:n kanssa, joka vaan ratsastaa dinosauruksilla, ei kasvata niitä) on taas sekoitellut jotain hassua petrimaljassaan: Indominus Rex, Indoraptor, Scorpios Rex, Spinoraptor jne. Viktor Frankenstein sentään tajusi toimiensa jälkeen lopettaa ja palasi kotiin. Mutta tohtori Henry Wu ei vain pysty jättämään asiaa siihen. Hän luo yhden pelottavan risteytyksen toisensa jälkeen. Mutta kai meidän pitää olla hänelle hieman kiitollisia. Hän, John Hammond ja Benjamin Lockwood herättivät kuitenkin dinosaurukset jälleen eloon Jurassic Park -puistossa.
Itse asiassa, se oli tietenkin Michael Crichton, Steven Spielberg ja suuri joukko erikoistehosteiden asiantuntijoita, jotka toivat dinosaurukset eloon jo vuonna 1993 - 65 miljoonan vuoden jälkeen. Ja kun Brachiosaurus ilmestyi ruudulle ensimmäistä kertaa, varmasti kaikki meistä olivat epäuskoisia ja takelteli sanoissaan kuten tohtori Grant: "Sehän on dinosaurus!". Jopa jo silloin, fanituotteet olivat iso osa Jurassic Park -kokemusta. Siinä on tiettyä ironiaa, kun tohtori Ian Malcolm jo elokuvassa julisti tyyliin: “He kiinnittävät etiketin muovipurkkiin ja myyvät sen. He myyvät sen ja haluavat tehdä voittoa!". Mutta me yvolvella emme voisi olla onnellisempia, me rakastamme fanituotteita. Antakaa meille muovisia dinosauruksia, lamppuja, laukkuja ja vaatetusta puiston logolla. Lopuksi makaamme iloisena fanituotteidemme keskellä ja odotamme naama virneessä, että saamme tilaisuuden jakaa tämän ilon myös muiden Jurassic Park -fanien kanssa.
Erityisen tärkeitä fanituotteita ovat keräilyfiguurit. Monet meistä hoivaavat edelleen vuoden 1993 Kenner Velociraptoria edelleen kuin silmäteräänsä. Ne olivat hyviä aikoja ennen pimeitä aikoja, Hasbron aikakautta. Mutta nyt Jurassic Park -oikeudet ovat Mattelilla ja yli 20 vuoden odotuksen jälkeen: Brachiosaurus. Tämä herättää muistoja lapsuudesta. Mutta Jurassic World - riippumatta siitä mitä itse jatko-osista ajattelet - on muuttunut paljon. Leffafaneja ajatellen parempaa suuntaan, sillä jatko-osat ovat saaneet Jurassic-koneiston jälleen täysillä käyntiin, eikä ainoastaan elokuvien ja TV:n puolella. Leffat ovat oma juttunsa ja varsinkin nuoremmat fanit ovat löytäneet Jurassic World: Liitukauden leiri -sarjan omakseen. Mutta me fanit saimme niin paljon enemmän. T-paidat, lippikset, muistikirjat ja muut fanituotteet, mutta myös esimerkiksi Jurassic World Evolution -pelit. Oma, yksityinen puisto jossa on dinosauruksia - toteen tullut unelma. Oletko jo kokeillut, pystytkö pitämään kaksi T-Rexiä samassa aitauksessa? Jos et, niin vinkkinä: Ei, et voi. Ne ovat heti toistensa kurkuissa kiinni.
Verkkokaupassamme myymme faneille mukeja, julisteita, koriste-esineitä ja asusteita, mutta haluamme tarjota asiakkaillemme myös lisäarvoa. Tässä siis viisi Jurassic Park -faktaa, jotka vain tosifanit tietävät:
- Elokuvan vaikein erikoistehoste toteuttaa ei ollut dinosaurukset, vaan vesilasin pitkittäinen aaltoliike, joka varoitti Tyrannosaurus Rexin saapumisesta. Spielberg oli huomannut tämän ilmiön juomalasissaan kuunnellessaan autossaan "Earth, Wind and Fire" -bändiä - ja halusi tämän efektin elokuvaansa. Erikoistehostetiimi ehdotti ensin, että lasiin tiputettaisiin jotain, mutta Spielbergin mukaan eron huomaisi. Pelastava idea tuli vasta illalla juuri ennen kohtauksen kuvaamista: Michael Lantieri rämpytteli sinä iltana kitarallaan ja sai loistoidean laittaa täysi lasi kitaran päälle, samalla kun hän näppäili kieliä. Näin hän sai aikaan pitkittäisen aaltoliikkeen. Joten kohtausta varten kitarankielet venytettiin kojelaudan alle ja yksi ryhmän jäsenistä kapusi alle näppäilemään niitä.
- Dinosaurusten äänet tulevat todellisista eläimistä. Esimerkiksi Velociraptorin huuto on sekoitus delfiinin ja kilpikonnan ääntä. T-Rex, joka syö Gallimimus-dinosaurusta, on oikeasti Spielbergin koira, joka leikkii köydellä.
- Gallimimus-dinosauruksesta puheen ollen: Gallimimus-lauman pako aiheutti myös Spielbergin erikoistehostetiimille päänvaivaa, sillä ohjaaja halusi kuvata kohtauksen käsikameralla saadakseen sen näyttämään dynaamisemmalta. Tietokoneella animoidut liikkuvat eläimet ja käsikamera? Jotain täysin käsittämätöntä vuoden 1993 tekniikalla. Kunnes joku keksi maalata valkoisen ruudukon lattialle, merkiksi tietokonetta varten.
- Elokuvassa Velociraptor on noin 2 metriä korkea. Todellisuudessa Velociraptor on vain noin puoli metriä korkea. Syynä tähän poikkeamaan on se, että Deinonychus, johon Michael Crichton oli dinosauruksen ominaisuudet perustanut, oli paleontologi Gregory S. Paulin mukaan luokiteltu Velociraptoriksi, koska hän oletti, että näiden kahden eläimen erot olivat pienempiä kuin nykytutkimukset osoittavat. Vaikka tämä virhe oli jo tiedossa kuvausten aikana, Spielberg päätti pitäytyä Velociraptor-nimessä, koska se kuulosti pelottavammalta kuin Deinonychus. Yhteistä näille dinosauruksille oli höyhenet, joka on ilmennyt vasta tuoreissa tutkimuksissa. Jotta asiavirheiden toistamiselta vältyttäisiin, jatko-osissa nähtiin höyhenettömiä Teropodeja.
- Elokuvassa tohtori Grant selittää, että Tyrannosaurus Rexin näkeminen perustuu vain liikkeeseen, mutta tämä on hyvin epätodennäköistä. Päinvastoin, tutkijat olettavat, että T-Rexillä oli poikkeuksellisen hyvä näkökyky, kuten suurista silmäkuopista voi päätellä.
Mutta se niistä faktoista. Toivomme, että löydät etsimäsi yvolve.fi-verkkokaupasta, olit sitten itse Jurassic Park -fani tai etsimässä lahjaa ystävälle tai läheiselle. Welcome to Jurassic Park!
